Hei, olen aina välillä mietiskellyt muuttoa ja säännöllisin väliajoin käynyt läpi tarjolla olevia taloja ja asuntoja. Klikkailen yleensä ensin meidän oman hintaluokan kohteita, kunnes turhaudun ja alan katsella, minkälaisen kodin täältä päin saisi, jos rahaa olisi laittaa tuplaten enemmän. Tämä vasta saakin pulssin nousemaan, sillä valitettavasti isommalla rahamäärällä saa tältä alueelta vain enemmän neliöitä ja pihaa. Asumisen laatua sillä ei kuitenkaan saa, sillä itse ymmärrän sen muina tekijöinä kuin neliöinä tai tontin kokona. Aivan päinvastoin! Mulle asumisen laatu on yhtä kuin laadukkaat ja aidot materiaalit, persoonalliset ratkaisut sekä se, että remontit on tehty kunkin talon ja rakennuksen aikakautta vaalien. Selain meneekin hyvin nopeasti kiinni, kun eteen tulee monen sadantuhannen euron arvoinen lähes satavuotias talo, johon on valittu halvimmat pintamateriaalit sekä kokovalkoinen korkeakiiltokeittiö. Ollaanko me suomalaiset vähän liian turvallisuushakuisia, mitä sisustamiseen tulee? Ja valitaanko liian helposti se halvin vaihtoehto miettimättä, mikä vaikutus sillä on asunnon tunnelmaan?
photo Mikko Ryhänen / styling Susanna Vento / AD Joanna Laajisto / stylist assistant Pinja Forsman
Nämä kuvat ovat Timberwiseltä tältä keväältä, mutta voisin katsella niitä mihin vuodenaikaan tahansa. Toki niistä näkyvät tämän hetkiset sisustustrendit, mutta samalla joka kuvassa on jotain todella ajatonta. Katse ei voi olla kiinnittymättä lattiaan, sillä se on mun mielestä yksi kodin tärkeimmistä tekijöistä! Vaikka tämä ei ole mikään Timberwisen mainospostaus, toivoisin niin, että ihmiset eivät valitsisi asuntoihinsa halvimpia laminaatteja. Koska aito on aito, eikä sitä voi jäljitellä. Nopeiden pikaremonttien sijaan olisikin ehkä fiksumpaa säästää hetken aikaa, jotta materiaaleiksi voisi valita jotain kauniisti ikääntyvää ja aikaa kestävää? Myöskään kaikkea vanhaa ei tarvitse aina purkaa vaan olisi hienoa, jos koteihin syntyisi persoonallista kerroksellisuutta, joka kävisi vuoropuhelua uuden kanssa.
En tiedä, mistä nämä ajatukset nyt pulpahtivat pintaan, mutta ne käyvät mielessä aina tasaisin väliajoin. Ja ei, me ei olla tällä hetkellä muuttamassa mihinkään, sillä taidan talohaaveideni kanssa elää sen verran pilvilinnoissa, että oma tämän hetkinen koti tuntuu meille edelleen parhaalta vaihtoehdolta. 🙂
Susanna Vento for Timberwise. Love the athmosphere in these pictures. So timeless and old and new in perfect harmony!
12 thoughts on “THE REAL DEAL”
Leave a Reply
You might also enjoy
About me
Niin samaa mieltä sun kanssa!
Niinpä, valitettavasti tämä on niin yleinen ilmiö joka puolella Suomea :/
Kauniita kuvia todella, en ole ennen näihin törmännyt. Musta tuntuu, että ylipäätään sellainen tunnelmien ja historian taju ei täällä ole kukkeimmillaan – onhan Suomen rakennuskanta jostain lukemani mukaan Euroopan nuorinta ja meidät on pitkälti totutettu laatikkolähiöiden persoonattomiin tehoneliöihin, joissa on tehty hajutonta ja mautonta. Esimerkiksi teidän kotinne on kyllä ihana poikkeus tähän, teillä on niin viihtyisän näköistä!
Joo nämä Timberwisen kuvat ovat ihan huikeita, ja tässä on vaan kymmenesosa kaikista! Tuo ihan totta suomalaisesta asuntokannasta, mutta jotenkin se on silti niin surullista. Ja että myös uudisrakentamisessa jatketaan suurimmaksi osaksi tätä kolkkoa linjaa. :/
Uusien rakennusten havainnekuvatkin jo nostaa mulla usein karvat pystyyn ja savun korviin! Onkohan suomalaisten arkkitehtien mielissä jonkinasteinen rikos piirtää rakennuksia, jotka ruman kolhon modernismin sijaan edustaisivat vähän klassisempaa ja kauniimpaa tyyliä? Esim. FB:n Arkkitehtuurikapina-ryhmässä käyn silloin tällöin katselemassa, ihailemassa ja vähän harmittelemassa, kun sinne postaillaan kuvia ulkomaiden kauniista uudisrakennuskohteista, olisipa meilläkin samanlaista.
Naulankantaan! Makuuhuoneet ovat postimerkin kokoisia ja vessat jättisuuria. Kaikki vedetään samalla standardilla kiintokalusteista lähtien. En varmaan pysty enää muuttamaan mihinkään uuteen, vaikka miten olisi kaikki puhdasta ja vastarakennettua. Myös uusissa upeissa omakotitaloissa mulle iskee sama ahdistus eli monista puuttuu se joku tietty tunnelma täysin. Usein kyse on huoneiden mittasuhteista ja kodikkuudesta, ja sellaisesta “tässä on ihmisen hyvä olla” -tunteesta. Paljon olisi opittavaa vaikka ihan Länsi-naapurista.
Täysin samaa mieltä.
Arvasinkin, että en ole tämän mielipiteen kanssa yksin 😉
Täysin samaa mieltä! Tästä soisi olevan keskustelua enemmänkin. Itse asun paikkakunnalla jossa asuntokanta on pääosin 1970-1980-luvuilta. Vanhoja puutaloja purettu kauheasti ja nyt eletään uutta kasvun ja rakentamisen buumia. Tonteilta puretaan rintamamiestaloja ja samalle paikalle pystytetään monta rivitaloa kuin sillit purkkiin, ja asunnot todella pieniä. Ja siihen päälle vielä kuvailemasi kaltaiset sisämateriaalien valinnat päälle, niin asumisen laadullacei voi kyllä kehua. Mutta silti suuren osan mielestä uusi on aina vanhaa parempi. Itse on löydetty varsin kiva 1980-luvun rivitaloasunto, mutta laminaateista mekään ei olla vielä päästy eroon. Remppa kyllä mielessä.
Olen samaa mieltä – tästä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän! Ihmisillä on kummallinen tarve tehdä kaikesta uuden ja modernin näköistä, ihan kuin se olisi yhtä kuin hienoa. On todella tavallista, että talon sisäpuoli puhuu täysin eri kieltä mitä ulkopuoli antaa olettaa. Tarina ei jatku eikä se tunnelmakaan, vaikka esim pala hirsiseinää olisi jätetty näkyviin. Mitä tulee vanhojen puutalojen suojeluun, niin olen ehdottomasti sen kannalla. Lisäksi tulisi miettiä, miten vanha ja uusi nivotaan yhteen – meidän oma kortteli on tästä juuri huono esimerkki eli meidän ympärillähän on pääosin 80-luvun punatiilisiä laatikkokerrostaloja. Todella suuri kontrasti :/
Hei, aavistuksen ohi aiheen tai ehkei sittenkään. Ollaan remppaamassa vanhaa kohdetta ja muovimaton alta löytyi lautalattia. Miten olet käsitellyt omanne ja oletteko olleet tyytyväisiä? Kurkkasitteko lautojen alle? Äänieristystäkin mietin.
[…] hihkuin Instagramin puolella. Vellon tasaisesti muuttofiiliksissä (joista kirjoitin aiemmin jo täällä), mutta nyt asioissa on oikeasti tapahtunut pieni nytkähdys. Kävimme nimittäin katsomassa taloa, […]