Tylsyyden multihuipentuma. Saavutetaan yleensä vuodenvaihteen jälkeen kun kevääseen tuntuu olevan vielä lohduttoman pitkä aika. Liian monta koti-iltaa. Liian monta leffaa. Liian vähän sosiaalista elämää. Oonko ainoa?
Pienen toivon ripauksen toi onneksi parvekekalusteiden valmistuminen. Penkit kannettiin jo sisään, vaikka ei ne tänne sovikaan. Ei maltettu viedä vintille. Pöydästäkin tuli hieno – mies teki koko setin omin käsin puutyökurssilla. Nyt vois vaikka mennä pikakelauksella nää hemmetin viikot ja kuukaudet! Vaikka toisaalta uskon, että pieni keväinen reissu lievittäisi parhaiten – keväinen Pariisi, yes put on the replay!
// Bench, made by my dear sailor!
// Love the brass colour of these vintage door handles!
// More cushions in black and white…
I´m bored to hell. Pardon me for the language. The Finnish winter is just too long, dark and cold for a human being. This is always the time of the year, when it starts to eat me – too much TV, too much staying at home. Too little social life. I think I need a trip to Paris to get by…
Yhdyn fiilikseen. On poltettu jo tarpeeksi kynttilöitä ja nautittu hämäränhyssystä. Sais tulla jo kevät ja lämmittävä aurinko…
No, hyvä on haaveilla ja mielessään sisustaa terassia.
Ja kiva katsella sun blogikuvia:)
On se eri taitava mies! Mahtava penkki! Haluu kanssa. Mut en kyllä halua talven loppuvan:)
upee penkki, hitsi ei saisi kadehtia mutta mä oon kyllä hitusen kade 🙂
Ja juu kyllä juu kyllästyttää. Taas pakkanen kiristyy, lapset senkun sairastaa…haaveilen kanssa jo keväästä. Kumpa pääsiskin jonnekin. Haaveilen keväisestä amsterdamista. Mutta voi olla että kesäinen Pärnu on meidän reissu tälle vuodelle.
Onneksi muillakin samoja haaveita ja odotuksenaiheita! 🙂
Todella upea itse tehty penkki! 🙂 Mutta talveen en ole vielä likimainkaan kyllästynyt, nimim. intohimoinen hiihtäjä (ja laskettelija). 🙂 Mutta se on kyllä totta, että talviaikaan tuo sosiaalinen elämä on jokseenkin rajoittunutta. Toisaalta silloin on aikaa ajatella ja tehdä asioita, joita kiireisenä keväänä ja kesänä ei ehdi. 🙂
Minä niin ymmärrän, sais tuo talvi jo väistyä. Kaiken kukkuraksi kun vuorokaudet vierii neljän seinän sisällä, meillä syttyi tulipalo keittiössä, että tosiaan tylsyyden multihuipentuma + käry!
saara
Kuulostaa tutulta… Ihana toisaalta olla lämpimässä kotona ja katsella yöt pitkät leffoja. Juoda teetä ja kokkailla. Leipoa ja tehdä käsiöitä. Toisaalta kaamoksen jälkeen silmänaluset on kun pandalla, väsyttää ja aamulla pitää hilautua ylös jotta pääsee tarpomaan 30 asteen pakkaseen. Ja ne leipomukset on jämähtäny ikävästi vyötärölle. En malta odottaa, että pääsen ulos ootraamaan vanhaa puusänkyä ja muutenkin tuunailemaan. Pääsee pöyräilemään ja syömään mansikoita.. Joskus on sekin hetki 🙂
Heip!
Selasin tätä mainion fiiliksen antavaa blogiasi läpi ja löysin tatuointisi.. Voi, voisitko suositella minulle häntä joka sinut on tatuoinut? Vaasalaisista tatuoitsijoista kun olen kuullut vähän yhtä jos toistakin mielipidettä.
Voimaa kevään odotteluun!
Julia
Hei Julia // Tatuoinnin on tehnyt eräs kaveri, jolla ei vielä ole omaa liikettä tai toiminimeä. Kokemusta silti monen sadan tatskan edestä. Eli en valitettavasti voi suositella ketään, tiedän kyllä että Vaasassa on tarjontaa ihan laidasta laitaan ja sitä parasta on hankala valita.