Että hyvästäkin periaatteesta tulee aina välillä lipsuttua. Kuten että on luvannut (itselleen) olla ostamatta enää yhtään kynttilänjalkaa, peltirasiaa tai kulhoa. Tänään kompastuin viimeiseen, kun näin kirppiksellä tämän valkoisen posliinikulhon. Kauniin mallinen, mittasuhteiltaan sopusuhtainen. Hieman kulunut, mutta ei liikaa. Sopisi niin hyvin kahden vanhan cafe au lait kulhon kaveriksi.. Tässä kohdassa on muuten pakko kehua Amsterdamin kirppistarjontaa ja etenkin hintatasoa – edellisessä postauksessa ollut puukori kustansi kurjat 15 euroa ja nämä ranskalaiset antiikkikahvikupit yhteensä 12 €. Pariisissa vastaavat maksoivat halvimmilaan 20 €/kpl…..
Niin ja rempasta sen verran, että miehet tosiaan tulivat aamulla, mutta jättivät jälkeensä vielä suuremman sotkun. To be continued silläkin saralla. Onneksi jo huomenna. Tämän päivän operointi tapahtui osaksi meidän parvekkeella, josta äijät roudasivat ylimääräistä tavaraa pois. Ja sopiihan se, nimittäin melkoisen kulunut edellisen omistajan hylkäämä ulkopenkki, tuohon keittiönpöydän ääreen. Enpä tullut ajatelleeksi 🙂
Vielä kiinnostaisi kuulla onko teillä joitain ostorajoitteita? Tuleeko ostettua aina joitain tiettyjä juttuja, vaikka ei perinteisessä mielessä niitä keräile?
Upealta näyttää teidän koti – huokuu ihanaa vanhaa puutalotunnelmaa!!! ♥
Ite joudun toppuuttelemaan itseäni servettien suhteen. Niitä on niin kauniita kaupoissa, ah..tänäänkin Hemtexissa hypistelin alekopan servettejä, sain hillittyä itseni. Kamalat pinot nimittäin servettejä on kaapissa. 😛
Ostorajoitteena lähinnä lompakko joka yleensä on ohut.. 😉 Kävin juuri tänään kasvihuoneilmiössä ja voi kun olis ollut todella paksupaksu lompakko..
Kiva että teillä on actionia rempan suhteen, kaunista tulee mutta remppahommat valmistuvat harvoin aikataulussa… 😉 kokemusta on..
ilmoitahan minulle kun on valmista! 🙂
Teillä on niin tunnelmallista,kivaa vaalean ja tumman kontrastia ja ihania vanhoja aarteita,siulla on silmää.
Kannan kotiin enää peltipurkkeja ja vanhoja taulunkehyksiä aina kun sopuhintainen tulee vastaan.Kukkatäkkejä,Karhulan lasipurkkeja,tyynyjä,vanhoja lamppuja ainakin on tullu hamstrattua naurettavuuteen asti,niistä oon jo oppinu pois ja peltipurkkejakin saattaisi alkaa olla jo omiksi tarpeiksi.Vanhat lasiesineet,kynttilänjalat ja maljakot lähinnä taitaa olla tuorein höyrähdys.
Mulla on joku fixaatio kannuihin. En varsinaisesti niitä keräile, mutta tälläkin hetkellä näen meillä 9 posliinikannua. Kai se siis jollakin tapaa keräilyn puolelle menee…
Heh, servettejä tulee itsekin hamstrattua, vaikka varsinkin isoille on käyttöä melko harvoin. Mikähän siinä on, että ne vetää puoleensa 😀
Tunnistan myös noista peltipurkeista ja kannuista itseni – valkoisia kannuja rupesi yhtäkkiä kertymään (6 kpl) kunnes tuli tilan puute vastaan 🙂 Sama koskee peltipurkkeja, paitsi oikein kulahtaneita ja harmaita!
Mä keräilen kynttilöitä. Vaikken edes ikinä polta niitä… Kaapit täynnä vanhoja kynttilöitä, satapäin. Ja puulaatikoita. Puulaatikot on jees, mutta niille ei ole enää tilaa. Tai jos kumminkin vielä olisi ?
Uuu, puulaatikot on myös mun herkkä kohta, ostan melkein aina kun löydän jonkun kivan. Kynttilät menee onneksi käyttöön, kun niitäkin tulee ostettua aika paljon! 🙂
Astiat on mun heikkous. Ja vanhat täkit. Ne menee onneks kissojen petinä.
Sallin pienet lipsumiset jos vaan tavarassa on tarpeeksi sitä jotain ja jos se yleensä on käytännöllinen 😉 Opiskelijabudjetilla on tosin helpompi vastustaa kiusausta.
Ihania, ihania kuvia olet ottanut kodistanne! Tykkään kovasti.
Hej,
just found you and love it ♥ !!!!
Your kitchen is a DREAM !!!
Will follow you in the future, best wishes from Germany,
Sanne
Aina niin inspiroivaa, ihanaa! Blogissani on sinulle tunnustus. 🙂