Hei! Alkuviikosta sain yllättävän yhteydenoton, josta on viikon kuluessa tullut kaksi päivää kestänyt sitkeä päänsärky. Puhumattakaan mielenrauhan menetyksestä. Tälläiset pitäisi kieltää, vaikka periaatteessa en valita. Asia koskee mahdollisuutta siirtyä yliopiston leipiin tekemään omaa väitöskirjaa neljäksi vuodeksi. Houkuttelevuuskerrointa en tässä lähde erittelemään, mutta voin sanoa, että se on korkea!! Ja sitten tulee se kuuluisa ´mutta´ kera syvän huokauksen: tohtorikoulutettavan palkka on tasoa, jolla mennään oitis takaisin opiskeluvuosien köyhyysrajoille. Olisin aloittamassa taas alusta. Se viimeisimpänä tullut. Aikaisempi työkokemus kuin poispyyhkäisty.
Kysymys kuuluukin, että mitä ihmettä tässä nyt teen?? Olen nykyisessä työpaikassani suht tyytyväinen ja uutta pätkää on siellä luvattu. Tulen toimeen mukavasti tai ainakin sen verran että matkakassaakin saa kartutettua. Mutta nyt edessä on ennennäkemätön tilaisuus tehdä töitä vain itselle – ja saada siitä tohtorin arvo kaiken päätteeksi.
Siispä pyydän teiltä neuvoja – uskallanko ottaa tämän askeleen vai pitäisikö nykymaailman yllätykselliset käänteet tuntien vain pitää kiinni vanhasta ja turvallisesta? Päätös pitää tehdä nyt!!
I have a huge dilemma: my professor has asked me to do start my doctoral studies as a doctoral student in the university. A full time job just to work with my phD (which I have not yet started). My original plan was to start my studies within my current job, but now it looks like it will not happen as I hoped. And if it does, it will take a huge effort. At least compared to the safe surroundings and support that I would receive when working in the university.
The only thing that keeps me from doing this decision is salary. Or the lack of it. I would make so much less than in my current job and this, of course has a major impact on my life. I must be able to provide for myself and for my son. I know that I would manage, but still I would had to cut everything extra: no trips, no new clothes etc. So the question is, can I miss this huge opportunity because of money and material issues??
I would really need a hand with this decision so please share your ideas and points! The time is running out and I need to give my answer soon..
have a nice weekend!
Onko tohtorin arvo yksi unelmistasi!?
Että,jossain vaiheessa yksi virstanpylväs saavutettu ja tärkeä “lappunen”takataskussa!?
Neljä vuotta hujahtaa vauhdilla ja kummasti sitä tottuu kapeaan leipäänkin…
Mutta,mitä sen jälkeen,kun homma hoidettu!?
On siinä ratkottavaa kerrakseen teikätytöllä.
Vaakakupissa tärkeät asiat:
Hyvä työpaikka plakkarissa vastaan tohtorin arvo.
Onko opiskeluun heittäytymisen jälkeen tukuisa työpaikka tiedossa,parempi mahis töiden suhteen turvana!?
Tsemppiä ja viisautta päätöksen tekoon!!!=O)
Peukkuja pidellen!!!
Itse olen kanssa suurien valintojen edessä. joten tiedän mitä käyt läpi.. No jos itse ajattelisin et jos omalla kohdalla olisi noin niin ehkä lähtisin siihen “opiskelu” juttuun kerta se todennäköisesti avaisi vielä lisää ovia avattavaksi ja on sitten taas mistä valita =) Tsemppiä!
Ou vaikea päätös!! Itse luotan siihen, että se päätös muhii jonkun aikaa päässä ja sitten se on yhtäkkiä vaan valmis =) Tsemppiä päätöksentekoon!
Kuuntele sydäntäsi, sieltä se vastaus löytyy ♥ Mukavaa viikonloppua 🙂
Kuulostaa once in a lifetime jutulta eli harkitse nyt vakavasti sitä tohtorinarvoa. Olisko sulla mahdollisuus tehdä jotain keikkatöitä leipää leveentääksesi tuona aikana?
Javisst vågar du! Absolut 🙂
Suht tyytyväinen työhön ei kuulosta minusta riittävältä 😉 Elämme vain kerran..
Minä samaa mieltä, ehkä tuollainen mahdollisuus on sellainen,mitä ei kannattaisi kuitenkaan jättää! Voi tuoda sitten leivän tuplana myöhemmin 🙂
Olen ollut opiskelija koko aikuisikäni. Äitiyspäivärahaa sain opintotuen perusteella n. 250€/kk. Hoitovapaalla raha on sama, meillä ei ole kuntalisiä. Ennen miehen palkka riitti jokavuotiseen 2-3 viikon irtiottoon ulkomailla, enää ei millään. Meitä on toki kaksi aikuista, mutta kulutkin on oikestaan kahden työssäkäyvän aikuisen luokkaa.
Siskoni saa äitiyspäivärahan palkkansa mukaan eli yli 2000€/kk, ja valittaa, kun ei pärjää, vaikka miehellä on palkka kuin roope-sedällä.
Olen sitä mieltä, että kulut kasvaa tulojen mukaan. Vähällä tulee toimeen, kun ymmärtää asian. Eläminen voi olla halpaakin!
Suorita väitöksesi ja valmistu tohtoriksi! Ihan oikeesti, elämään ehtii palkkatuloilla vielä pitkään. Olet nuori ja sinulla on motivaatio sekä jaksamista ja mielenkiintoa! Anna palaa! 🙂
Ehdottomasti tohtoriksi! No doubt! Uskomaton tilaisuuus. Olin lasten kanssa kotona melkein 6 vuotta kodinhoidontuella, nyt olen ollut töissä 1.5v enkä voi sanoa, että palkka olisi parantanut onnellisuuttani. Go for it! Ps. tunnistatko blogini alkukuvasta tuttua esinettä tarjoiluvaunussa nim. uutta kirppistä odotellen:)
Apua! Mä oon maailman huonoin tekemään päätöksiä, mutta oon aina selvinnyt sillä että kuuntelen sydäntäni ja teen niin kuin sydän sanoo, enkä niin kuin olisi ehkä järkevää! 😀 Ja se on ainakin tähän mennessä toiminut hyvin. Minusta onnellisuus ennen kaikkea. Mieti mitä ENITEN haluat, sitten kaikki muu kyllä järjestyy siinä sivussa. Itse esimerkiksi olen nyt valinnut sen että teen omaa rakasta työtäni, vaikka kukaan ei siitä minulle tällä hetkellä maksa mitään. Eli elän aivan köyhyysrajan alapuolella, mutta olen onnellinen ja tuntuu että menen koko ajan enemmän kohti sitä mitä haluan ja saan tehdä asioita jotka ovat minulle tärkeitä. Joten kaikkeen sopeutuu ja asiat sutviintuu. Pitää vain olla se asenne, että päätös on oikea ja “tätä minä haluan”. Onnea siis valtavasti mihin ikinä päädytkään! 🙂
Följ din magkänsla. Vai mitenkä sen sanoisin… Seuraa sydäntä- älä järkeä… lykkyä tykö, oli päätös mikä tahansa!
Tsemppiä valintaan! Kuuntele sydämesi ääntä ja uskalla tehdä se mitä se sanoo ♥
Pärjäät kyllä.
Voitko tehdä kummatkin samalla aikaa? Väikkäri iltaisin harrastuksena? Tuoko lisäkoulutus paremman (jos tätä haluat) työn? Mitkä ovat senjälkeiset mahdollisuutesi työllistyä yliopiston ulkopuolelle (jos et siis sinne ole jäämässä)? Oletko kuulluut kenestäkään, joka tekee väitöskirjan neljässä vuodessa (tässä tietty valtavat erot aloittain, mutta en tiedä alaasi). Mieti myös syitä, miksi päätöksellä on kiire.
Itse en ole akateemisen alan ihmisiä, mutta mieheni jätti juuri väikkärinsa esitarkastukseen. Ja kokemukseni mukaan siihen täysillä keskittyminen vaati virkavapaalle jäämisen, eli uskoisin, että aika harva pystyy tekemään väikkäriään “iltaisin harrastuksena”, varsinkaan jos kuvioissa on lapsiakin. Mies yritti kyllä harrastella pari vuotta opettajan työnsä ohella, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Sitten hän sai peräkkäin kaksi Kulttuurirahaston apurahaa ja jäi virkavapaalle kokopäiväiseksi tutkijaksi. Hänen kohdallaan tuo tarkoitti tulojen tippumista, mutta eipä tuo ole päätöstään katunut!
Että väikkärin kimppuun vaan! Kaikkia ei noihin hommiin edes pyydetä! Tsemppiä! 🙂