• #LIFEWITHATODDLER

    Hei! Mahtava aurinkoinen viikonloppu takana! Ollaan oltu pihakirppiksillä, puistoissa ja tietysti kotosalla. Syksyn tullen meillä piti alkaa erilainen arki molempien lasten aloittaessa päiväkodin. Aina täyttää pian viisi ja on tähän asti ollut aiemmin vain puolisen vuotta päiväkodissa vähän ennen Theon syntymää. Sittemmin pari kolmen tunnin kerhopäivää viikossa on tuonut päiviin vaihtelua, kunnes loppukeväästä sekin määrä alkoi tuntua liian vähältä. Kaverit, seura ja ohjattu touhuaminen. Niitä hän sanoi kaipaavansa kovasti eli oli selvää, että Aina aloittaisi syksyllä puolipäiväisenä päivähoidossa. Veljen piti seurata perässä, mutta kuinkas sitten kävikään…
     
    Ei mamma raaskinut ja vähän on ikäkin sellainen, että Theon sopeutuminen päiväkotiin vaikutti hankalalta. Tiedämme jo nyt, että Teukka jää koko ensi vuodeksi taas kotiin merimiehen lyhentäessä työaikaa, joten tuntui turhalta totuttaa poikaa väkipakolla hoitoon vain neljän kuukauden ajaksi. On ollut niin vähän muiden hoidettavana muutenkin. Veivasin ahdistavaa päätöstä edestakaisin samalla kun otettiin paikka vastaan ja hankittiin kerhoreppuun täytettä. Hoidon aloitusta edeltävänä päivänä olin jo sitten niin paniikissa, että päätin kokeilla kääntää vielä yhden kiven eli kysyä omalta työnantajaltani mahdollisuutta nipistää vähän pois työajastani. Ilonkiljahduksia se ei aiheuttanut, mutta anomukseni onneksi hyväksyttiin eli näillä näkymin saan olla vielä vuoden loppuun asti osittaisella hoitovapaalla!




    Nimittäin sitä se on – iloa siitä, että saa olla lasten kanssa kotona. Etenkin nuorimman herran kohdalla huomaan, miten paljon olen kypsynyt vanhempana. Hermoilta kysytään kestävyyttä päivittäin, mutta se mitä lapsilta vastineeksi saa, on niin paljon enemmän mitä kaikki murheet yhteensä! Kodin suhteen revin ehkä eniten hiuksia, sillä nyt eletään todellista taaperovaihetta. Kiivetään pöydille, kurkotellaan tasoilta mitä ikinä käteen voi saada, päästetään roskiksella seisten täysillä vettä vessan lavuaariin, revitään vessapaperia rullasta, kaivetaan kukkaruukusta lattialle multaa, auotaan kaikkia mahdollisia kaappeja ja laatikoita ja pengotaan niiden sisältö, viedään tavaraa jatkuvalla syötöllä paikasta toiseen, ja mitähän vielä… Kaikki ylimääräinen on karsittu pois, jotta vahdittavaa olisi vähemmän, mutta silti! Sohvapöydän asetelmien sijaan haaveilen, että meillä voisi edes pitää sohvapöytää XD XD! Muistan Ainan vastaavan vaiheen ja sen, että se tuntui silloin yhtä työläältä. Noh, aika kuluu tiedän sen, ja tiedän senkin, että joskus tulen kaipaamaan tätä kaikkea. Onneksi meillä on mahdollisuus hidastaa ja elää lasten tahtiin, sillä loppupeleissä musta tuntuu, että se on ainoa tapa, jolla tästä pystyy kunnolla nauttimaan :). Onkos muita taaperoiden vanhempia?





    Life with a toddler. Sure keeps one busy. Theo is right about everywhere at the moment, not a stone left unturned at our home I can tell you. He is my little shadow interested in everything I do. It´s hard to keep an eye on him every second, but at the same time it´s so giving. He´s so real and genuine. And almost always in good humor. Love him so much, it almost brakes my heart! I wish he would stay this small. But I know he´ll grow up fast, so it´s up to me to appreciate the time we have now although it´s tuff sometimes.

  • OUR SUMMER IN PICS

    Hei! Ja pitkästä aikaa! Pidin lomaa koko heinäkuun, joten blogi hiljentyi sen myötä kesätauolle. Meillä on ollut aivan todella hektinen kesä, näin jälkeen päin sitä vasta tajuaa, minkälaista haipakkaa kuluneet neljä viikkoa ovat olleet, huh..  Ei nimittäin ollut ihan paras idea maalata kesämökki juuri tänä kesänä varsinkin, kun projektia on suosiolla lykkäilty jo useampi vuosi. Taaperoikäisen kanssa kaikki ylimääräinen on todellakin tuntunut ylimääräiseltä, sillä niin paljon vahtimista tuossa tapauksessa on. Theo on aivan ihanan rauhallinen lapsi ja touhuilee paljon itsekseen, mutta vaatii tietysti jonkun seuraamaan puuhiaan aivan joka sekunti. Etenkin, kun mökki on saaressa ja laiturille meno kiehtoo poikaa todella paljon. Maalaushommissa on siis voinut olla meistä vain yksi kerrallaan ja sitä työtä on todellakin riittänyt! Mutta nyt se on vihdoin tehty eli mökin vanha punainen väri vaihtui aivan täydelliseen tummanharmaaseen sävyyn! Kuvan rottinkikeinu on yksi kesän kirppislöydöistä 15 eurolla.
     



    On sitä varsinaista mökkielämääkin silti ehditty viettää eli sauna on lämmennyt harva se ilta ja palju myös! Kylpytynnyri on meillä ensimmäistä kesää ja se on ollut lapsille ihan parasta varsinkin, kun ilmat ovat olleet surkeat. Tämän kuvan ottamisen jälkeen palju on saanut kylkeen vielä vähän terassia. Biitsikuvat ovat Yyteristä, jossa kävimme yhden kesälomareissun yhteydessä piipahtamassa.




    Suunnittelin kesän alussa tekeväni betonista itse ruukkuja, mutta ainakaan ensimmäinen kokeiluversio ei ihan onnistunut. Sisäruukun olisi pitänyt olla isompi, jotta ruukun reunoista olisi tullut ohuemmat. Sen sijaan terassipöydän betonikansi onnistui paremmin ja lopputulos on kivan rouhea. Vaikka ajatus kesän päättymisestä ahdistaakin, tuntuu silti jollain tavalla todella hyvältä, että nyt mökillä on kaikki suurimmat urakat tehty ja voidaan keskittyä vain oleiluun. Nyt onkin jo se tunne, että meillä oli aivan tosi hyvä kesä ja irtiotto perusarkeen on ollut täydellinen!





    Our summer put into pictures. Lot of work with the summerhouse (mostly painting), but still lot of family time!