• NEW DARK WOOD KITCHEN TABLE

    Hei! Joskus asiat lähtevät kehittymään huippunopealla vauhdilla, tarvitaan vain pieni oikeanlainen sysäys ja lähtökohdat muutokselle ovat valmiit. Siitä ei ole kauaakaan, kun kirjoitin meidän keväällä hankituista keittiöntuoleista ja innostuksesta tummaan puuhun. Mietin, että sitä olisi kiva saada jossain muodossa lisääkin kotiin – uusi kaappi tai jopa ruokapöytä voisi olla mahtava. SPRlla näin jo eräs päivä tällaisen pöydän, se oli pieni ja ovaali ja selvästi myyty.
     
    En yleensä kiinny hirveästi mihinkään tavaraan eli kun Netta linkitti Tori-ilmoituksen vastaavasta ruokapöydästä tiesin, että en ehkä voisi ohittaa sitä. Kahta ruokapöytää harvoin tarvitaan eli päätöksessä ei niinkään ollut kyse uuden hankkimisesta vaan pikemminkin HAYn AAT-pöydän myymisestä. Kun merimies sitten kantoi uuden täyspuisen ovaalikaunottaren kokeeksi sisään tiesin, että HAY saisi muuttaa uuteen kotiin. Näin se menee. Seuraavana päivänä pöytä olikin sitten jo myyty eli oikein paljon kiitoksia Tiinalle huippunopeista kaupoista! Pöytä pääsi oikein hyvään kotiin. 🙂




    Uusi pöytä on tosiaan täyspuuta ja siinä on kaksi jatkopalaa. Ilman niitä se olisi meille liian pieni. Kuvissa jatkopaloja on yksi, mutta lisäsin eilen vielä toisenkin, kun talo täyttyi vieraista. Kahdella levyllä pöydän mittasuhteet ovat yllättäen parhaat eli se saa jäädä täyteen pituuteen. Merimies tapaa pitää läppäriä ruokapöydällä eli nyt sekään ei haittaa, kun tilaa on vielä enemmän mitä edellisessä pöydässä. Pöydänvaihto-operaatio vaikutti tietysti myös tuoleihin eli vanhat suosikit palasivat vintiltä taas käyttöön. Ai että ehdin jo Bertoiaa vähän kaivatakin sekä käsinojattomia kahvilatuoleja!

    MYYDÄÄN: Tanskalaiset tuolit ovat meille nyt ylimääräiset eli jos joku on niistä kiinnostunut, niin mulle voi laittaa viestiä! S-postiosoite löytyy sivubannerista kuvan alta.





    I´m quick with my moves sometimes. This time I decided to change our dining room table as Netta linked me this vintage one in dark wood color. It´s solid wood all the way and I love it!

  • #LIFEWITHATODDLER

    Hei! Mahtava aurinkoinen viikonloppu takana! Ollaan oltu pihakirppiksillä, puistoissa ja tietysti kotosalla. Syksyn tullen meillä piti alkaa erilainen arki molempien lasten aloittaessa päiväkodin. Aina täyttää pian viisi ja on tähän asti ollut aiemmin vain puolisen vuotta päiväkodissa vähän ennen Theon syntymää. Sittemmin pari kolmen tunnin kerhopäivää viikossa on tuonut päiviin vaihtelua, kunnes loppukeväästä sekin määrä alkoi tuntua liian vähältä. Kaverit, seura ja ohjattu touhuaminen. Niitä hän sanoi kaipaavansa kovasti eli oli selvää, että Aina aloittaisi syksyllä puolipäiväisenä päivähoidossa. Veljen piti seurata perässä, mutta kuinkas sitten kävikään…
     
    Ei mamma raaskinut ja vähän on ikäkin sellainen, että Theon sopeutuminen päiväkotiin vaikutti hankalalta. Tiedämme jo nyt, että Teukka jää koko ensi vuodeksi taas kotiin merimiehen lyhentäessä työaikaa, joten tuntui turhalta totuttaa poikaa väkipakolla hoitoon vain neljän kuukauden ajaksi. On ollut niin vähän muiden hoidettavana muutenkin. Veivasin ahdistavaa päätöstä edestakaisin samalla kun otettiin paikka vastaan ja hankittiin kerhoreppuun täytettä. Hoidon aloitusta edeltävänä päivänä olin jo sitten niin paniikissa, että päätin kokeilla kääntää vielä yhden kiven eli kysyä omalta työnantajaltani mahdollisuutta nipistää vähän pois työajastani. Ilonkiljahduksia se ei aiheuttanut, mutta anomukseni onneksi hyväksyttiin eli näillä näkymin saan olla vielä vuoden loppuun asti osittaisella hoitovapaalla!




    Nimittäin sitä se on – iloa siitä, että saa olla lasten kanssa kotona. Etenkin nuorimman herran kohdalla huomaan, miten paljon olen kypsynyt vanhempana. Hermoilta kysytään kestävyyttä päivittäin, mutta se mitä lapsilta vastineeksi saa, on niin paljon enemmän mitä kaikki murheet yhteensä! Kodin suhteen revin ehkä eniten hiuksia, sillä nyt eletään todellista taaperovaihetta. Kiivetään pöydille, kurkotellaan tasoilta mitä ikinä käteen voi saada, päästetään roskiksella seisten täysillä vettä vessan lavuaariin, revitään vessapaperia rullasta, kaivetaan kukkaruukusta lattialle multaa, auotaan kaikkia mahdollisia kaappeja ja laatikoita ja pengotaan niiden sisältö, viedään tavaraa jatkuvalla syötöllä paikasta toiseen, ja mitähän vielä… Kaikki ylimääräinen on karsittu pois, jotta vahdittavaa olisi vähemmän, mutta silti! Sohvapöydän asetelmien sijaan haaveilen, että meillä voisi edes pitää sohvapöytää XD XD! Muistan Ainan vastaavan vaiheen ja sen, että se tuntui silloin yhtä työläältä. Noh, aika kuluu tiedän sen, ja tiedän senkin, että joskus tulen kaipaamaan tätä kaikkea. Onneksi meillä on mahdollisuus hidastaa ja elää lasten tahtiin, sillä loppupeleissä musta tuntuu, että se on ainoa tapa, jolla tästä pystyy kunnolla nauttimaan :). Onkos muita taaperoiden vanhempia?





    Life with a toddler. Sure keeps one busy. Theo is right about everywhere at the moment, not a stone left unturned at our home I can tell you. He is my little shadow interested in everything I do. It´s hard to keep an eye on him every second, but at the same time it´s so giving. He´s so real and genuine. And almost always in good humor. Love him so much, it almost brakes my heart! I wish he would stay this small. But I know he´ll grow up fast, so it´s up to me to appreciate the time we have now although it´s tuff sometimes.