THE STORY OF THE DINING ROOM CABINET

Hei! Joko siellä on arki koittanut kaikkien vapaiden jälkeen? Meillä arki alkoi Loppiaisviikolla eli palasin etätöihin ja lapset kouluun ja päivähoitoon. Joulu on tätä kirjoittaessa korjattu hyvin pitkälle pois ja pakattu kellariin laatikoihin, tosin valotähdet vielä jätin ikkunoita piristämään. Toisin kuin ehkä moni muu, en ole nauttinut kodin karsitusta ilmeestä vaan pikemminkin kaipaan joulukoristeiden tuomaa runsautta ja kodikkuutta. Niinpä päässä risteilee tällä hetkellä monta (jäsentymätöntä) ajatusta siitä, miten eri tiloja voisi viilata vielä hieman viihtyisimmiksi. To do -listan kärjessä on ainakin ruokailutilan tapetoinnin viimeistely (koska tapetti loppui kesken) ja samalla myös eteisen tapetointi. Sain tehtyä tapettitilauksen eilen, joten tämä on jo aika hyvällä mallilla. 🙂

Tapeteista puheenollen, kirjoittelin aiemmin meidän ruokailutilasta, jonne valitsin pienikuvioisen ja melko klassisen tapetin. Tästä lähti liikkeelle ajatus vitriinikaapista, joka tarjoaisi kaivattua lisätilaa mm. harvemmin käytetyille viinilaseille sekä alati kasvavalle keramiikkakokoelmalle. Keittiössä kaappitilaa on hyvin, mutta kokkimies pitää samalla huolen, että siitä menee leijonan osa ruoka-aineiden ja erityisesti mausteiden ja maustekastikkeiden säilytykseen (ette edes arvaa!). Eli lisätila olisi erittäin tervetullutta ja parisen viikkoa sitten keksin, mistä sitä voisi astioille saada = ruokailutilaan tarvitaan iso vitriinikaappi! Olin tosin varma, että sellaisen etsimiseen menisi helposti useampi kuukausi, mutta kerrankin oli kiva olla väärässä. Massiivinen vanha kaappi tuli nimittäin vastaan Uuden Vuoden aatonaattona Torissa ja tapaaminen kaapin katsastamiseen sovittiin heti seuraavalle viikonlopulle!

Kaapissa oli kuitenkin yksi ongelma – se oli mitoiltaan liian syvä. Siirsimme sen sellaisenaan paikoilleen ja etukäteen tekemäni arvio osoittautui todeksi – kaappi peitti sekä oviaukon näkymän että kulun ruokailuhuoneeseen. Ei hyvä. Onneksi tähän oli varauduttu eli parin mittaamisen jälkeen piirsin kaapin molempiin osiin viivat, joiden kohdalta ne seuraavaaksi sahattaisiin käsisirkkelillä osiin. En kiellä, että tämä toimenpide ei olisi aiheuttanut sydämen tykytyksiä, koska aina on kurjaa kajota vanhoihin huonekaluihin näin perustavanlaatuisella tavalla. Päätin silti luottaa meidän taitoihin ja että vanha täyspuinen kaluste kestäisi muokkauksen ja saisi sen myötä uuden elämän meidän kotona. Ja hyvinhän se meni – sahasimme molemmista osista noin 15 cm pois, irrotimme vitriinin sisällä olleet hyllynkannattimet ja liimasimme ne puristimien avulla uudelleen paikoilleen. Myös vanhat vaneriset takalevyt irrotettiin varovasti ja naulattiin pienillä nauloilla takaisin paikoilleen. Tehtyä muokkausta ei tämän jälkeen pysty oikeastaan huomaamaan lainkaan.

Sitten oli vuorossa enää kaapin väriin liittyvä dilemma – pitääkö se koko-oranssisessa sävyssään vai maalaisinko jomman kumman osan? Olin päässäni visioinut, että vitriiniosa voisi olla esimerkiksi saman värinen kuin mökkikeittiö – murrettu keltainen. En silti halunnut tehdä päätöstä liian nopeasti vaan päätin pitää alkuperäisen oranssin, kunnes asia saisi myöhemmin tavalla tai toisella vahvistusta. Kokonaan oranssina kaappi näytti liian massiiviselta ja kuin antiikkitaivaasta tipahtaneelta eli päätin maalata alakaapin, jotta kokonaisuus istuisi paremmin muun kodin ilmeeseen. Kaapin sävyksi valikoitui Farrow & Ballin Off-White, joka on sama kuin aulan kirjahyllyssä. Ei siis valkoinen vaan pehmeä vihertävä beige. Maalasin samalla sävyllä myös vitriiniosan sisuksen ja sävy oli aivan hämmästyttävän saman värinen kuin sen alkuperäinen väri!

Kaapissa ei ollut lainkaan vetimiä, mutta totesin käytön helpommaksi, jos siinä olisi edes jonkinlaiset pienet nupit. Niinpä lisäsin molempiin osiin koivuiset puunupit, jotka ensin käsittelin Osmo Colorin puuvahalla (sävy vaalea tammi). Vaikka yksityiskohtana ne ovat tosi pienet, yhdistää nuppien sävy ylä- ja alaosan mielestäni paremmin yhteen vai mitä mieltä olette? Lisäksi niihin on tietysti kiva ripustaa jotain, jos siltä tuntuu. 🙂 Siinä se sitten on – ruokailutilan jyhkeä talonpoikaiskaappi, jonne sujahti moni vailla hyvää paikkaa ollut astia ja tilaakin vielä jäi! Ja mikä parasta – kotona on taas yksi paikka vähemmän, josta pyyhkiä pölyjä!

4 thoughts on “THE STORY OF THE DINING ROOM CABINET

  • Reply Kirppisrakkautta Eeva 08/01/2021 at 19:06

    Upea kaappi ja hieno tuunaus!

    • Reply maiju 08/01/2021 at 23:20

      Ihana kuulla, kiitos paljon! ☺️♥️

  • Reply Maria 10/01/2021 at 22:24

    Olet valtavan taitava käsistäsi ja ideoimaan! Tässä kaapissa minua kyllä vähän häiritsee tuo kaksivärisyys. Mutta ei se alkuperäisessä värissäänkään ollut kyllä hyvä.. Jään mielenkiinnolla odottamaan maalaatko kaapin vielä joskus jollain toisella värillä yksiväriseksi vai onko näin just hyvä 😊.

    • Reply maiju 11/01/2021 at 10:32

      Kiitos Maria! Alkuperäinen idea oli laittaa pelkkä vitriini eli että sen alapuolella ei olisi kaappia vaan esim puolipyöreä pöytä. Vitriini pitäisi siis kiinnittää seinään ja se hieman arveluttaa, koska se on painava! Ennen kiinnitystä pitää siis miettiä yläosan väri. Tämä ei ole siis ihan optimi munkaan mielestä, mutta haluan miettiä rauhassa. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *