#LIFEWITHATODDLER

Hei! Mahtava aurinkoinen viikonloppu takana! Ollaan oltu pihakirppiksillä, puistoissa ja tietysti kotosalla. Syksyn tullen meillä piti alkaa erilainen arki molempien lasten aloittaessa päiväkodin. Aina täyttää pian viisi ja on tähän asti ollut aiemmin vain puolisen vuotta päiväkodissa vähän ennen Theon syntymää. Sittemmin pari kolmen tunnin kerhopäivää viikossa on tuonut päiviin vaihtelua, kunnes loppukeväästä sekin määrä alkoi tuntua liian vähältä. Kaverit, seura ja ohjattu touhuaminen. Niitä hän sanoi kaipaavansa kovasti eli oli selvää, että Aina aloittaisi syksyllä puolipäiväisenä päivähoidossa. Veljen piti seurata perässä, mutta kuinkas sitten kävikään…
 
Ei mamma raaskinut ja vähän on ikäkin sellainen, että Theon sopeutuminen päiväkotiin vaikutti hankalalta. Tiedämme jo nyt, että Teukka jää koko ensi vuodeksi taas kotiin merimiehen lyhentäessä työaikaa, joten tuntui turhalta totuttaa poikaa väkipakolla hoitoon vain neljän kuukauden ajaksi. On ollut niin vähän muiden hoidettavana muutenkin. Veivasin ahdistavaa päätöstä edestakaisin samalla kun otettiin paikka vastaan ja hankittiin kerhoreppuun täytettä. Hoidon aloitusta edeltävänä päivänä olin jo sitten niin paniikissa, että päätin kokeilla kääntää vielä yhden kiven eli kysyä omalta työnantajaltani mahdollisuutta nipistää vähän pois työajastani. Ilonkiljahduksia se ei aiheuttanut, mutta anomukseni onneksi hyväksyttiin eli näillä näkymin saan olla vielä vuoden loppuun asti osittaisella hoitovapaalla!




Nimittäin sitä se on – iloa siitä, että saa olla lasten kanssa kotona. Etenkin nuorimman herran kohdalla huomaan, miten paljon olen kypsynyt vanhempana. Hermoilta kysytään kestävyyttä päivittäin, mutta se mitä lapsilta vastineeksi saa, on niin paljon enemmän mitä kaikki murheet yhteensä! Kodin suhteen revin ehkä eniten hiuksia, sillä nyt eletään todellista taaperovaihetta. Kiivetään pöydille, kurkotellaan tasoilta mitä ikinä käteen voi saada, päästetään roskiksella seisten täysillä vettä vessan lavuaariin, revitään vessapaperia rullasta, kaivetaan kukkaruukusta lattialle multaa, auotaan kaikkia mahdollisia kaappeja ja laatikoita ja pengotaan niiden sisältö, viedään tavaraa jatkuvalla syötöllä paikasta toiseen, ja mitähän vielä… Kaikki ylimääräinen on karsittu pois, jotta vahdittavaa olisi vähemmän, mutta silti! Sohvapöydän asetelmien sijaan haaveilen, että meillä voisi edes pitää sohvapöytää XD XD! Muistan Ainan vastaavan vaiheen ja sen, että se tuntui silloin yhtä työläältä. Noh, aika kuluu tiedän sen, ja tiedän senkin, että joskus tulen kaipaamaan tätä kaikkea. Onneksi meillä on mahdollisuus hidastaa ja elää lasten tahtiin, sillä loppupeleissä musta tuntuu, että se on ainoa tapa, jolla tästä pystyy kunnolla nauttimaan :). Onkos muita taaperoiden vanhempia?





Life with a toddler. Sure keeps one busy. Theo is right about everywhere at the moment, not a stone left unturned at our home I can tell you. He is my little shadow interested in everything I do. It´s hard to keep an eye on him every second, but at the same time it´s so giving. He´s so real and genuine. And almost always in good humor. Love him so much, it almost brakes my heart! I wish he would stay this small. But I know he´ll grow up fast, so it´s up to me to appreciate the time we have now although it´s tuff sometimes.

18 thoughts on “#LIFEWITHATODDLER

  • Reply Ninni 03/09/2017 at 20:34

    Voi kun kuulosti tutulle!! Meillä tehdään nuo samat, + vedetään pyykit telineestä, “pestään vessoja”, rääkätään koiraa, syödään isoveljen pikkulegot, syödään omia” välipaloja” eli mitä ikinä kuivakaapista löytyykään (jauhot ja riisitkin testattu) jne. Mut joo, aika juoksee todellakin, ja vaikka kuinka välillä ärsyttääkin sekasotku ja asioiden toistaminen 100-krt, niin silti tän kolmannen kohdalla yrittää jarrutella aikaa sen minkä voi koska luultavasti koen tän ajan viimeistä kertaa elämässäni oman, biologisen lapsen muodossa <3 Mut jotain viisaampaa lainatakseni, "I'm a Woman – that's my superpower! " eli jaksaa jaksaa, painaa painaa ja välissä yritetään muistaa naattia 😉

    • Reply maiju 03/09/2017 at 20:48

      Voi täydensit listaa aika tehokkaasti eli todellakin juuri näin! Varsinkin tämä viikko, jonka oon lasten kanssa yksin, kun mies on merillä töissä, on melkoista rumbaa! Mutta sitten ne kaikki pienet ilonaiheet ja hetket, kun toinen on vielä niin pieni ja haluaa olla sylissä ja muutenkin lähellä <3 Niillä jaksaa + jokailtaisella parituntisella omaa rauhaa lasten mentyä nukkumaan 😉

  • Reply Kati 03/09/2017 at 20:44

    Elämän parasta (ja raskainta) aikaa, kun lapset on pieniä. Ne on sitä niin hetken vain! Täällä kotona ehtivä 3v, taapero 1.5v, ekaluokkalainen ja mopoikänen. Menoa ja ääntä piisaa! Ja töissä kyllä ehtii käydä, nyt nautin kotona tästä huippuseurasta ja “kiireettömästä” arjesta.

    • Reply maiju 04/09/2017 at 13:29

      Teillä on aika hyvä kokoonpano siellä – kaikki ikävaiheet edustettuna! Vanhin poika täyttää meillä juuri 10 v. eli hän sentään on onnellisessa “välivaiheessa” ettei murrosikä ihan vielä paina päälle kaikkine mullistuksineen. Mutta joka iässä on kyllä ne omat hyvät puolet! 🙂

  • Reply Kati 03/09/2017 at 20:46

    Niin ja ihana Teukka ❤ Aurinkoa koko poika!

    • Reply maiju 04/09/2017 at 13:29

      <3 <3 Joo on kyllä iloinen poika :)

  • Reply Pirpu 04/09/2017 at 05:54

    Niin tuttua tuo kokoaikainen kaaos! Yritän myös psyykata itseäni ettei vaihe kestä kauan ja nautitaan nyt ainutlaatuisesta ajasta.. Meillä 1,5v ja 3,5v pojat. Nuorempikin on ollut jo puoli vuotta hoidossa, osan viikkoa. ovat. Tämä kuvio sopii meille.
    Hyvää viikkoa sinne!

    • Reply maiju 04/09/2017 at 13:33

      Esikoispoika (tänään 10 v!) meni myös vuoden ikäisenä hoitoon eikä siinä ollut mitään ongelmia. Se on jotenkin niin lapsen “vaiheesta” kiinni. Mies haluaa ottaa ensi vuoden vielä rennommin eli olla osittain Theon kanssa kotona, joten hyvä että tämä ratkaisu saatiin nyt tälle 4 kuukauden ajalle. 🙂

  • Reply Kirsikka 04/09/2017 at 07:07

    Meillä on lapset niin isoja, että tuota aikaa muistaa tosiaan jo kaiholla, mutta sen sijaan 10-viikkoinen koiranpentu pitää huolen siitä, että tutulta kuulostaa. 😀

    • Reply maiju 04/09/2017 at 13:35

      No niin olen kuullut, että moni pitää lasten kanssa touhuttuja vuosia niinä parhaina. Niin se varmaan menee 🙂 Ja toisaalta onhan nyt joka päivällä ihan selkeä tarkoitus, kun saa lapsista huolehtia sekä seurata heidän kasvua ja kehittymistä ihmisinä 🙂

  • Reply Noora / Villakoiria ja kissankarvaa 04/09/2017 at 16:52

    Täältä löytyy juuri 1 vuotta täyttänyt pikkutaapero! Esikoislapsi kyseessä, ja hirmuisen kiltti tapaus, joten toistaiseksi on hyvin helpolla päästy! Portaissa kiivetään monta kertaa päivässä (nyt osaa jo niin hienosti, että menen usein perään vasta kun on jo ylhäällä, ettei kaivele kissanvessaa…), sohvalle ei vielä polvi nouse. Sohvapöydällä voi vielä pitää tavaroitakin, ihan keskellä toki, ettei ylety, ja ikkunan edessä matalalla tasolla saa orkideat olla pääsääntöisesti rauhassa. Mielenkiinnolla (kauhulla) odotan milloin meillä alkaa kaappien kaivelu ynnä muut tihutyöt. Toisaalta nautin tästä kotona olemisesta lapsen kanssa tosi paljon! Opintoja pitäisi jatkaa jossain kohtaa, ja kävinkin tänään jo ensimmäisillä tunneilla, mutta eihän siitä lapsen kanssa oikein mitään tullut. Hoitoon en vielä halua laittaa, joten opinnot saavat vielä odottaa. Tää on just nyt tärkeintä <3

    • Reply maiju 06/09/2017 at 14:06

      Kuulostaa tutulta touhulta – jatkuvaa vahtimista, että missä se kaksijalkainen nyt menee ja etenkin, jos on hetken oudon hiljaista! 😉 Meillä on laatikoiden ja kaappien kaivelu vähän rahoittunut, mutta vielä on kova muistaminen ja vahtaaminen, että poika ei vedä tasoilta mitään päällensä! Ei tämä nykyelo ole ihan helppoa, kun pitää pärjätä molemmilla rintamilla (työ/opiskelu ja koti), mutta onneksi itsellä on niin hyvä ja joustava työnantaja, että voi keskittyä suht hyvin molempiin. 🙂

  • Reply Heli 04/09/2017 at 20:58

    Täällä 3v 9kk ja 9kk pojat. Vanhemman ollessa 8kk ikäinen kiirehdin töihin miehen jäädessä hetkeksi kotiin. Nyt nuoremman kohdalla päätin tehdä toisin ja olen kotona siihen asti että hän täyttää vuoden. Nuorempi on erittäin huono nukkuja. Olemme nukkuneet viimeiset 9kk yöt noin 1-2h pätkissä. Jos olisin lähtenyt vanhempainvapaan jälkeen töihin, olisin ehkä sairaslomalla uupumuksen vuoksi, koska kotona ollessakin olen välillä todella uupunut! Koti on todella täytynyt jättää vähemmälle huomiolle. Rakastan sisustamista ja siistiä kotia. Tässä elämänvaiheessa on vain täytynyt oppia priorisoimaan. Välillä voisin öisin kävellä pihalle ja huutaa, mutta jostain vain olen saanut voimia jaksaa. Ne on ne kaksi <3 <3

    • Reply maiju 06/09/2017 at 14:01

      Voi ymmärrän! Paavo nukkui ensimmäiset kaksi vuotta vartin-tunnin pätkissä eli tiedän todella, miltä syvä väsymys tuntuu! Siinä ei oikein tahdo aivot päivisin töissä pelittää eli on hyvä, jos pystyy tarvittaessa olemaan vaativan pikkulapsiajan kotona. Kodin laitto on tällä hetkellä meilläkin paussilla, mutta toisaalta sitten on ihanaa tuoda se sohvapöytä, kun lapsi kasvaa. Ei siihen niin kauaa enää mene 🙂 Tsemppiä kovasti ja toivottavasti yöt lähtisivät syksyn tullen rauhoittumaan <3

  • Reply Elina 05/09/2017 at 05:11

    Ihanaa vertaistukea!:) Täällä 1v3kk, 3v ja ekaluokkalainen. Elämä on tällä hetkellä hyvin täyttä, vaikka en ole vielä töihin palannutkaan. Ihanaa ja merkityksellistä. Raskastakin ja välillä on kova väsy. Nautin kuitenkin nyt tästä elämänvaiheesta enemmän kuin esikoisen ja toisen vauva/taaperoajoista. Ehkä johtuu siitä, että nyt tiedän pikkulapsivuosien menevän niin kovin nopeasti. Minusta osittainen työnteko ja hoitovapaa on hyvä yhdistelmä, ettei tarvitse olla joko 110% työelämässä tai sitten kokonaan työelämän ulkopuolella. Toivottavasti perhevapaajärjestelmää kehitettäisiinkin vielä joustavampaan suuntaan työ- ja perhe-elämän yhdistämisen suhteen.:)

    • Reply maiju 06/09/2017 at 13:54

      Olen ihan samaa mieltä! Musta näitä järjestelmiä olisi kehitettävä mahdollisimman joustavaan suuntaan eli että perheillä itsellään olisi mahdollisuus valita, miten lasten hoito järjestetään. Ja että osa-aikatyö olisi mahdollinen yhä useammalle. Etenkin miehisillä aloilla joustoa on vain lain sallimissa rajoissa eli asennemuutosta tarvitaan vielä paljon! Tsemppiä teille arkeen! 🙂

  • Reply Emmi 05/09/2017 at 07:57

    Hei, mistä tuo ihana valkoinen viltti on? (Mustat tikkaukset) ?. Kiitos jo etukäteen 🙂

    • Reply maiju 06/09/2017 at 13:50

      Hei, viltti on ruotsalaisesta Artillerietista, nimeltään Turkish throw tai vastaava. Oli loppu jossain vaiheessa, mutta nyt en tiedä onko tullut lisää 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *